maanantai 19. maaliskuuta 2012

Ari Turunen: Tosi on! Valheen, vääristelyn ja vilpin historiaa.

Ari Turunen: Tosi on! Valheen, vääristelyn ja vilpin historiaa. 2012 (2. uudistettu painos), 191 s.

Elämme valheessa. Meitä pyritään puijaamaan, me itse puhumme palturia. Pontimet voivat olla taloudellisia tai inhimillisiä kasvojen suojauksia.

Media suoltaa muunneltua totuutta. Toimittajilta unohtuu lähdekritiikki kiireessä tai tahallisesti, ettei hyvä juttu laimentuisi. Toisaalta joku taho voi haluta mustamaalata ja ajaa etujaan. Internet rehottaa epärehellisyyttä.

Ari Turusen kirja on katsaus ihmisyyteen. Turusen kirjan mukaan meidät sosiaalistetaan valehteluun jo lapsuudessa. Kasvamme valheeseen. Valehtelemme jopa itsellemme valehtelusta. Itsepetoksessa on helpompi elää.

Turusella on hauskoja huomioita valehtelun historiasta. Esimerkiksi Napoleonin tiedotteet olivat enemmän romaanikirjallisuutta ja sisälsivät toiveita asioista, joiden haluttiin olevan totta. Poliitikot puhuvat palturia paljon. Kun Neuvostoliitto ampui alas amerikkalaisen vakoilukoneen 1960 Yhdysvaltain presidentti vakuutti virallisesti kyseessä olleen reitiltä eksyneen säähavaintokoneen. Neuvostojohto puolestaan joutui selittelemään muutaman vuoden kuluttua vakoilukuvista paljastuneita ohjuslaivoja, jotka olivat matkalla Kuubaan. Alkuun neuvostoliittolaisten mielestä heillä ei ollut mitään tarvetta hakea sijoituspaikkoja valtakunnanrajojen ulkopuolelta.

Ihminen solmii sopimussuhteita, joita ollaan valmiita rikkomaan. Ihmisten organisaatiot muistuttavat apinaurosten kamppailua vallasta. Alfaurosten ympärille ryhmittäytyy mielistelijät ja itsepetoksessa rypevät, kunnes alfa syrjäytetään ja unohdetaan. Sitten taas juoruillaan ja valehdellaan. Ihminen teeskentelee alistuvansa. Esimerkiksi vuonna 1171 valitettiin Paaville suomalaisten epäluotettavuudesta. Suomalaiset kun uhan vallitessa vannoivat uskollisuutta kristinuskolle, mutta tilanteen hälvetessä hylkäsivät ja vainosivat pappeja.

Kilpailu muokkaa meitä juonikkaiksi. Epämääräisillä käsitteillä valehtelemme kiertoteitse. Kauniilla nimikkeillä johdetaan harhaan. Ranskan vallankumouksen jälkipyörteissä Yhteishyvän valiokunta hämärin perustein teloitti 35 000 ihmistä. Markkinoinnissa hyödynnetään järjestettyjä petoksia. Uutta muusikkoa tuodaan valokeiloihin palkattujen kirkujien ja pyörtyvien tyttöjen voimalla. Esimerkiksi Frank Sinatra aloitti uransa näin.

Juoruista johtaa lyhyt tie joukkopsykoosiin, joka voi olla tuhoisaa lynkkausta pahimmillaan.

Imartelulla pääsee pitkälle. Mutta johtajan kannalta on nyökyttelijöiden armeija ympärillä kuitenkin alku katastrofiin. Totuudenpuhujia tarvitaan, vaikka totuus tekee joskus kipeää. Ryhmä rankaisee toisinajattelijoita ja voi vaipua ryhmäitsepetokseen. Sokeudutaan tavallaan tahallaan.

Kelpo kirja kaikille!

Ei kommentteja: