Vilhelm Moberg: Maastamuuttajat 5 & 6

Vilhelm Moberg: Maastamuuttajat 5 & 6 (Nybyggarna), Otava 1975. 281 s. & 292 s.

Alunperin yhtenä niteenä ilmestynyt Nybyggarna julkaistiin myös suomeksi yhtenäisenä. Tähän painokseen se on pilkottu kahtia (Maastamuuttajat 5 & 6). Yhteen ne kuuluvat, kuten sarjan aiemmatkin osat.

Elämä Pohjois-Amerikassa alkaa asettua Karl Oskarilla ja Kristinalla aloilleen. Rakennuskanta kasvaa, he muuttavat parempiin taloihin. Sadot suurenevat ja naapureita ilmestyy vähitellen enemmän ja enemmän. Helppoa elämä ei ole, mutta suunta on nouseva, vaurastuva.

Kuohuva kansakunta kypsyy ja kiinteytyy. Ehkä teknisesti taitavin on Karl Oskarin veljen Robertin kohtalosta kertova osuus. Se alkaa ensimmäisen osan lopussa, jossa Robert palaa Kalifornian kultakuumeesta "kotiin" Minnesotaan veljensä luo. Hän antaa valtavan omaisuuden osoitukseksi menestyksestään, mutta on muuttunut mies. Vaiteliaan Robertin sairaalloinen olemus kauhistuttaa Kristinaa ja Karl Oskaria. Kiusana hänellä on jo Ruotsissa rikki lyöty korva, joka vuotaa verta ja ääntelehtii. Korva ei jätä Robertia rauhaan. Ei vaikka hän matkustaisi maailman ääriin.

Kertojaksi asettuu siis korva, joka on kuullut kaiken. Robertin reissu on kaikkea muuta kuin helppo. Renkikaveri Arvid nääntyy autiomaassa hengiltä. Meksikolaisen isännän, jonka saattuessa he taivaltavat koti kultakenttiä, surmaa kesken matkan keltakuume. Robertin into kultaan laantuu ja lopahtaa lopulta täysin. Masentuneena hän meksikolaisen ainoana perillisenä murjottaa autiomaakylässä, jossa tielle osuu tuttu ruotsalainen huijari.

Robert menee perintöosuudella mukaan ruotsalaishuijarin hotelliin toisessa loukkumaisessa kaupungissa, kunnes koti-ikävä kalvaa niin kovasti, että hän irrottautuu ja palaa Karl Oskarin hoiviin. Ruotsalaishuijari maksaa sijoituksen takaisin hurjalla korolla. Robert luulee rikastuneensa ja päättää antaa rahat veljelleen. Osoittautuu, että rahat ovat arvottomia. Riidan päätteeksi Robert marssii erämaahan. Parin päivän päästä hänet löydetään kuolleena...

Moberg kuvaa todella upeasti siirtolaisuuden kaikkia puolia. Sekä ilonhetkiä että pettymyksiä. Ihmiskohtalot ovat eläviä, lihallisia. Kielivaikeudet, kielenmuuttuminen, petollisuus, hyväksikäyttö, uskonnollisuus... Aspektit ovat värikkäitä. Kuolema korjaa satoa ankaralla kädellä.

Traagisten tarinoiden lomassa paistaa huumoria. Kaiken taustalla lymyää toivo.