Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja

Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, 2007 (neljäs painos). 1633 s.

Yksi eniten käsissäni kuluvista hakuteoksista on ehdottamasti Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologinen sanakirja.

Ennemmin tai myöhemmin keskustelut kanssani päätyvät sopivassa seurassa jossain vaiheessa sanojen alkuperään. Ovathan ne yksi rakkaimmista mielenkiinnon kohteista. Kieli ilman sanojen sisältöä on onttoa. Sanojen taustoja selvittämällä aukeaa huikeita näkymiä kulttuuriin ja kieliyhteisön menneisyyteen sekä nykyisyyteen.

Gradun aihetta valitessa mietin mahdollisuutta pohtia talouden tilan suhdetta kielen sanaston uusiutumiseen. Vaikuttaahan ilmeiseltä, että talouden murrosvaiheissa uusien elinkeinojen ja tuotantotapojen ilmaantuessa syntyy runsaasti sanastoa. Mietin voisiko luoda jonkinlaista matemaattista mallia jonka perusteella voisi uusien sanojen perusteella sanoa mitään taloussyklin tilasta. Meni liian vaikeaksi, joten siirryin turvallisimmille vesille kirjallisuuteen...

Joka tapauksessa jo silloin tämä kirja oli lueskelussa. Viime viikolla kirja oli kirjakaupassa tarjouksessa, joten vihdoinkin sain oman version, eikä enää tarvitse lainailla.

Aikaisempiin etymologisiin sanakirjoihin verrattuna tämä teos aukeaa maallikollekin. Suomen kielessä saattaa olla noin 200 000 sanaa, joista yksilö yleensä hallitsee 30-40 000. Sanakirjaan on päässyt kuutisentuhatta suomen kielen ydinsanaa.

Kokonaisuutena selkeä opus, joka valaisee valtavasti. Ihan tututkin sanat saavat taustoihin tutustumalla yllättävääkin syvyyttä. Monet sanat on johdettavissa tuhansien vuosien taakse. On hämmentävää hämmästellä miten toisenlaisessa ympäristössä niitä on käytetty muinoin ja millaisessa maailmassa ne yhä tepsivät.

Kirjan suola on, että kielitieteellisen selvityksen lisäksi teosta on turvotettu sanayksilöiden käyttöhistorialla. Maukasta!