Carter Dickson: Juudaksen ikkuna. WSOY 1988. 339 s.
Perinteisen salapoliisiromaanin ystäville Carter Dicksonin Juudaksen ikkuna on makoisaa luettavaa. Siinä kliseisesti todettuna kiertyy brittiläisyyteen Dostojevskiltä vohkittu asetelma melkein kafkamaisella lähtötilanteella. Rikos ja rangaistus on sovitettu jännästä vinkkelistä, mutta sen huomaa vasta aivan loppumetreillä.
Rakenteeltaan dekkari on oikeussalidraama, jossa kuunnellaan asianajajien ja syyttäjien mittelöä. Kommentoivaa keskustelua leikkaavat todistajien lausunnot, lopussa muun muassa pikakirjoittajien ja tuomarin toteamukset.
Carter Dickson kuorruttaa kertomusta, on kuin avautuvan esiripun takaa loistaisi koko ajan kirkkaammin uusi maailma. Jännitys kasautuu kihelmöiväksi, lukija arvailee murhaajaa, mutta väärin. Carter Dickson johdattelee tahallaan harhaan - kunnes yllättää melkein lopussa ja luhistaa nokkelan lukijan loogisella päättelyllä. Tärkeitä tietoja pimitetään ja ne ryöpytetään niskaan kerralla. Poliisin esitutkinta osoittautuu epäonnistuneeksi.
Dekkaristin urasta unelmoivalle Juudaksen ikkuna on mainio oppikirja. Perinkummalliseen murhaan saadaan selvyys ja varoitus juonipaljastus, syytetty säästyy hirttämiseltä. Syyllinen löytyy lähipiiristä ja riutuvan rakkauden ja rahanahneuden cocktaili motiiviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti