Suomi ja viro ovat kieliopiltaan ja sanastoltaan samankaltaisia kieliä. Onhan kielillä yhteinen alkuhistoria. Ajan myötä vain viron sanat ovat kuluneet ja suomessa samanasuiset sanat ovat saaneet eri merkityksen. Suomalainen ja virolainen saattavat luulla ymmärtävänsä toisiaan, vaikka oikeasti käsittävätkin toisensa aivan väärin.
Ulvi Wirénin Hääd pulmapäeva! (Hyvää hääpäivää!) ja yli 1 000 muuta viron kielen riskisanaa on hauska kuvitettu sanasto, joka johdattelee mahdollisten väärinymmärryskuoppien äärelle.
Moni viron sana on edelleen lähellä suomen merkitystä, mutta sen ala saattaa olla kapeampi tai laajempi. Esimerkkejä voisi nostaa useita. Raamat on kirja, madu on käärme, halb on huono, hukas on pilalla; hunningolla, linn on kaupunki, hoone rakennus, naine on vaimo...
Mielenkiintoista on havaita joidenkin ilmansuuntien vaihtaneen paikkaa kielissä. Edel on lounas ja lõuna on etelä.
Paljon on myös täysin eri asiaa tarkoittavaa sanastoa. Huvitada on kiinnostaa, hallitus on home, ase on sänky, koristaja siivooja, eramaa yksityisalue...
Kaikille eestiläisten kanssa tekemisissä oleville pakollista luettavaa. Samalla kiinnostava kurkistus yhteiseen kielihistoriaan ja siihen miten aika ja välimatka ovat hioneet kieliä omiin suuntiin.
3 kommenttia:
Eikös otsikossa pitäisi lukea "Hääd pulmapäeva!" Tietääkseni virossakin käytetään partitiivia tällaisissa toivotuksissa.
Pulmad-sulane jne aiheesta on tietenkin kirjoitettu aikaisemminkin. Mieleeni tulee oliko se Alvren ja... "Pulma poikineen, viroalis-suomalainen sanakirja".
Lykkyä tykö blogeillesi. Niitä lukee mielellään. Omat blogini löytyvät osoitteesta urbanfinne.blogspot.se
Joo, pitäisi lukea "Hääd pulmapäeva!". Ja sen lisäksi: Kirja on julkaistu ja painettu 2007, ei 2008.
Korjataan. Oma versio on vuodelta 2008. http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9512074079
Lähetä kommentti