lauantai 11. syyskuuta 2010

Jani Saxell: Unenpäästäjä Florian

Jani Saxell: Unenpäästäjä Florian. Avain, 2010. 209 s.

Tietoisella tarkoituksella blogissa on vältelty tuoreimpien teosten tuomista esiin. Mutta aina joskus pitää poiketa vakiintuneesta käytännöstä.

Viikko sitten julkaistiin Jani Saxellin Unenpäästäjä Florian. Maagista realismia huokuva kirja liippaa läheltä poliittista pamflettia. Siinä on tendenssikirjan sävyjä. Myönteisessä mielessä.

Ruotsi potki Romanian romaneita maasta, nyt Ranska tekee samaa suuren kohun saattelemana. Helsingissäkin on kiinnitetty huomiota katujen kerjäläisiin ja Kalasataman mustalaisleiriin, joka on häätöuhan alla.

Unenpäästäjä Florian on siis ajankohtaista ajankohtaisempi.

Kyseessä lienee ensimmäinen valkolaisen "mustalaiskirja". Ja lienee myös ensimmäinen suomalainen kirja, jonka päähenkilö on Romanian romani. Historiallista siis.

Skifi-henkisen kirjan päähenkilö on keski-ikäistyvä valelääkäri, joka on helsinkiläistynyt romanialainen romani. Hän on myös moninkertainen uhri. Lapsuudessa Ceausescun Securitate-valtiossa hänet valittiin ihmiskokeeseen, jossa joukkoa mustalaislapsia säteilytettiin, jotta heidän telepaattiset kyvyt korostuisivat. Tarkoituksena oli luoda psykologiseen sodankäyntiin kykeneviä henkilöitä... Florianin kyvyksi valikoituivat unet. Hän pystyi näkemään toisten uniin ja johdattamaan heitä niihin.

Sosialistinen terrorihallinto romahti ja romanien asema Itä-Euroopassa heikkeni. Florian, joka oli kokeen ansiosta päässyt yliopistoon opiskelemaan, ei enää menestynytkään tenteissä. Ranskan kautta hän päätyi pohjoiseen Helsinkiin.

Uuden vuosituhannen myötä eurooppalaiset olivat kadottaneet unet. Romanien romanien joukossa on näitä unenpäästäjiä, jotka palauttavat takaisin uniin. Florian pitää omaa praktiikkaa maksukykyisille.

Vastapuoleksi piirtyy vanhempi rikoskonstaapeli Nuortamo. Hän muistuttaa entistä sisäministeri Kari Rajamäkeä. Nuortamo näkee peikkoja ja luo paranoidisia salaliittoja maahanmuuttajamafiasta, joka uhkaa suomalaista lintukotoa. Hän ylittää toimivaltuuksia.

Takaumien myötä tarinarihmastot vievät useisiin aikakausiin, moniin henkilötragedioihin, kymmenille paikkakunnille. Yksi toistuva teema on Mäkkylän leiri Espoossa, jonne Karjalasta pakolaisiksi joutuneet mustalaiset sijoitettiin sodan jälkeen. Sen kautta tuodaan yleisimmin esiin vainotun vähemmistön kohtaloa Euroopassa. Juutalaisten kansanmurhan kaikki tietävät. Harvempi romanien vastaavaa, paikoin totaalisempaa tuhoa. Holokaustille on patsaat, museot ja maksavat turistit. Romaneille ei mitään. Heidät on unohdettu ja heitä vainotaan yhä. Sorto on niin sosiaalista kuin taloudellista ja etnistä.

Kiintoisasti sivuhahmoiksi on valikoitunut peilautumia yhteiskunnan eliitistä. Esimerkiksi Nuuti on kuin vastine Stubbista.

Fokalisaatio on sumeaa. On vaikea hahmottaa kuka kertoo. Yleiskertojalla on niskalenkki, mutta teksti on ryhmitetty henkilöhahmojen näkökulmiin päiväyksien ja paikkakuntien alle. Lauseisiin on upotettu viittauksia niin valtakulttuurin poreileviin pintailmiöihin kuin alakulttuurien pyörteisiin. Intertekstuaalisuus jyrää. Tyypillistä Jani Saxellia. Siten luodaan konfliktia, valaistaan vallitsevia ristiriitoja ja yhteiskunnallisia varjoja. Ajastamme irrotetaan inhorealistisesti veriset väkivaltaisuudet.

Jännitys nousee trillerimäisesti ja Florianin kotiin tehty murto on käännekohta, joka suuntaa loppuräjähdykseen. Odotuksia luodaan, mutta hivenen lässähtää. Jää keskeneräisen maku. Ehkä koska lopussa lauseisiin tungetaan tietoa tulevasta.

Globalisaation ajan kirjallisuutta, jossa rajat ovat keinotekoisia luomuksia, jotka erottavat yksilöiden kohtaloita. Parahdus yleisinhimillisen humanismin puolesta.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Haluaisin huomauttaa, että Saxellin kirja on häikäilemätön plagiaatti kahdesta teoksesta, jotka ovat ilmestyneet 2009 ja 2010: Riikka Tannerin ja Tuula Lindin Käheä-ääninen tyttö(Tammi 2009, ja Armas Lindin Caleb ( Rauhanpuolustajat 2010). Kaksi kolmasosaa Saxellin kirjasta on tökerösti muunnellen ja useassa kohdin suoraan kopioiden otettu kyseisistä teoksista, jotka ovat muuten ensimmäiset Suomen mustalaisten itsensä julkaisemat teokset. Molemmat ovat vaikuttavia, kunnianhimoisia taiteellisia teoksia. Miksi Saxell on halunnut kopioida muiden tekstiä, on minulle arvoitus. Kirjan päähenkilöistä useampi on kohtaloineen ilman minkäänlaista häpyä siirretty Saxellin "fiktioon". Ihmettelen myös, eikä hänellä ole minkäänlaista moraalia kirjailijana, tai kunnioitusta toisia kirjailijoita kohtaan? Tällainen röyhkeys järkyttää. Kyseessä on tietenkin tämän kirjasyksyn skandaali, joka varmasti vielä tule julkisuudessakin esille.

Anna-Riikka Carlson kirjoitti...

Plagiointisyytökset ovat niin vakavia, että on ikävää, että sellaisia esitetään anonyymisti netissä. Kirjan kustantajana toivoisin, että syytökset esitettäisiin kirjailijalle ja kustantajalle osoittaen, mistä kirjan kohdista on kyse. Juristi ottaa sitten näihin kantaa.

Joonas Sillanpää kirjoitti...

Olen Anna-Riikan kanssa samaa mieltä, että anonyymin esittämiin näin vakaviin syytöksiin tarvitaan tueksi yksilöityä faktaa. Ennen sitä ne eivät ole uskottavia.

Anonyymille suosittelen tutustumista myös nykyaikaiseen kirjallisuustieteeseen ja sen keskeiseen käsitteeseen intertekstuaalisuuteen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Intertekstuaalisuus

Jani Saxell kirjoitti...

Anonyymi, jonka henkilöllisyydestä on tiedossani vahvoja epäilyjä, esittää tässä melkoisen törkeitä valheita.

Kirjoittaja väittää lukeneensa kirjani. Olisiko kannattanut kurkistaa takaosan lähdeluetteloon ja kiitososioon saakka? Siellä on mainittu Käheä-ääninen tyttö ja Caleb.

Olin Riikka Tanneriin hyvissä ajoin yhteydessä ennen kirjani ilmestymistä, kerroin, että oma kirjani tulee liippaamaan samoja aikoja ja tapahtumia. Tanner antoi luvan kirjansa käyttämiseen lähteenä.

Mainitsin Käheä-äänisen tytön merkittävänä inspiraation lähteenä niin ikään Avaimen syyskuun kuukauden kirjeessä ja kiitin Tannerin ja Lindin teosta myös teokseni julkkaripuheessa. Myös Tanner oli kutsuttu tilaisuuteen, mutta eipä häntä näkynyt. Väite, että tässä olisi toimittu jonkun selän takana, on siis melkoisen absurdi.

Lisäksi ihmettelen, voiko tietokirjailijalla olla copyright-oikeutta lähihistoriallisiin faktoihin, Mäkkylän leiriin ja lastenkoteihin.

Ja kun Unenpäästäjä Florian sijoittuu tämän syksyn Helsinkiin, 2010-luvulle, ja mainituissa kirjoissa kuvattuihin vaiheisiin mennään vain takaumissa, ehkä yhteensä reilut parinkymmenen sivun verran, ihmettelen suuresti puhetta kirjasta, jossa ainakin kaksi kolmasosaa olisi plagiaattia.
Kirjassa vietetään Romaniassakin enemmän aikaa, vuoden 1989 molemmin puolin, kuin Käheä-äänisen tytön kuvaamassa ajassa.

En tiedä, onko anonyymi mahdollisesti Riikka Tanner vai Kanerva Cederström, mutta kyseiset henkilöt ovat lähettäneet varsin laajalti postia minulle ja kustantajalleni. Tannerin viesteissä molempiin osoitteisiin on ollut ainakin peiteltyä väkivallalla uhkaamista.

On varsin raukkamaista uhkailla toisaalta pienen tai keskisuuren kustantamon väkeä, toisaalta taas lapsiperhettä. Siksi epäilen, että jos tässä käräjille ja julkisuuteen mennään, näiden kahden minua ja kustantajaani vainonneen henkilön toimet selvitetään myös.

Kirjani on kaunokirjallinen teos, ei poliittinen pamfletti. Mutta kirjan selkeät sympatiat suomalaisia ja itä-eurooppalaisia romaneja kohtaan tuskin jäävät kenellekään lukijalle epäselviksi. Nyt pitäisi keskustella Sarkozyn Ranskan karkotuksista ja Helsingin kaupungin kovenevasta linjasta Balkanin köyhiä romanikerjäläisiä kohtaan.

On suuri sääli, että mahdollisuus tällaiseen keskusteluun tärvätään pikkumaisella loukkaantumisella ja loanheittokampanjoinnilla. Ja tietenkin anonyymilla kirjoittelulla, mikä vasta sankarillista onkin.

Jani Saxell
kirjailija

Jani Saxell kirjoitti...

Jos vielä jatkan vähän. Käheä-äänisen tytön väitetyt yhtäläisyydet Unenpäästäjä Florianiin rajoittuvat siis pariinkymmeneen sivuun, ne eivät suinkaan vie kirjasta kahta kolmannesta.
Mäkkylän leiriin ja Kotimäen lastenkotiin sijoittuvissa jaksoissa on varsinaisena päähenkilöinä poikatyttö Tenho ja hänen hoitajansa Helvi Heino. Kummallekaan ei löydy minkäänlaista vastinetta Käheä-äänisestä tytöstä.
Tenhon isän Voiton sotakokemukset perustuvat appiukoltani kuulemaan tarinaan ja osin myös eräältä Elisenvaaran pommituksista selvinneen minulle kerrottuihin muistelmiin.
Tenhon äiti Miranda viettää lapsuutensa Sortavalassa, kuten myös Armas Lindin hienon muistelmateoksen MIESpäähenkilö - ja elättää itsensä laulamalla. Tuskinpa kellään on silti copyrightia kaupunkiin. Ja kuulin Sortavalasta ja evakkokarjalaisten kokemuksista muistakin lähteistä.
Tenhon siskon Anitan hahmossa on tiettyjä yhtäläisyyksiä Käheä-äänisen tytön päähenkilöön. Mutta yhtä lailla etsin ajankuvaa vaikkapa Kiba Lumbergin kirjoista ja muista 1960-70-lukujen kuvauksista. Käheä-ääninen tyttö loppuu muistaakseni 1970-luvulle, minun romaanihenkilöni Anitan vaiheita seurataan aina tähän syksyyn asti.
Koin kirjoittavani, omista rajoitteistani huolimatta, näistä ihmisistä rakkaudeklla ja kunnioituksella. Tarkoitus ei ollut hyötyä kenenkään aiemmin kirjoittamista teoksista, vaan tuoda esille toistaiseksi olemattoman vähän tunnettuja asioita Suomen romanien historiasta. Myötäelävästi ja humanitaarisella otteella.
Joten anonyymin väite, että tässä olisi vain surutta otettu eläviä ihmisiä ja laitettu heitä kohtaloineen kirjaani, tuntuu erittäin pahalta. Jos olen jotakuta tahtomattani loukannut, pyydän luonnollisesti anteeksi.
Riikka Tanneriin pyrin ottamaan yhteyttä monin tavoin, ehdotin muun muassa, että voitaisiin mennä kahville tai syömään, ja olisin kertonut kirjastani enemmän sen valmistumisvaiheessa. Tuolloin hän ei vastannut tapaamisehdotukseen, mutta antoi luvan teoksensa käyttämiseen lähteenä.

Jani Saxell

Joonas Sillanpää kirjoitti...

Jani on syystäkin tuohtunut.

Kaikenlaisen väkivallalla uhkailun soisi olevan menneisyyttä. Herjaukseen käytetyn energian voisi suunnata tuottavammin.

Alexander Stubbin sanoin romanien kohtelu EU:ssa nakertaa ulkopoliittista arvovaltaa ihmisoikeuksista puhuttaessa. Janin kirjan toivoisi olevan sytyke laajemmalle ja syvemmälle keskustelulle tästä aiheesta eikä suistuvan lapsellisiin parjauksiin, jos niihin ei selvästikään ole minkäänlaisia perusteita.

Joonas Sillanpää kirjoitti...

Valitettavasti kommentteja ei voi näköjään blogspotissa rukata uuteen uskoon poistamatta koko viestiä täältä ikuisuuteen.

Kynnys sensuuriin blogissa on korkealla, joten todettakoon, että Janin ensimmäisestä kommentista pyyhitään pois hivenen asiattomat vihjailut anonyymin mahdolliseen henkilöllisyyteen. Niille ei liene riittävän vahvoja perusteita.

Toivottavasti kuohunta kirjallisuuskentässä laantuu ja kiistely keskittyy henkilökohtaisuuksien sijasta jatkossa kirjan tematiikkaan.

www.helsinki.fi/~saxell kirjoitti...

Juuri näin, ja todettakoon, että pyysin itse kyseistä poistoa. Kun ei todellakaan kiinnosta jäädä jaanaamaan näitä henkilöönmenevyyksiä koko syksyksi. Pyydän kovasti anteeksi, jos tai kun olen arvaillut väärin.

Toivon asiallista keskustelua, ei puskasta ammuttuja, perusteettomia syytöksiä. Toivon keskusteluvälejä asianosaisten kanssa. Ja että he voisivat jatkaa työtään ja elämäänsä, minä omaani.

Kuten Joonas totesi, Euroopassa ja Suomessakin tapahtuu kyllin pahoja asioita paraikaa. Romanien ihmisoikeuksista välittävien tulisi mielestäni keskittyä niihin.

Hannelen kirja-paratiisi kirjoitti...

oli jo korkee aika tuokin kirjoittaa

Anonyymi kirjoitti...

Missä viipyy se odotettu laajempi keskustelu? Finlandia-ehdokkuusko olisi tarvittu nostamaan Florianin teemat julkisen sanan agendaan?

Niin pienet ympyrät meillä! Emme ansaitse Jania, vastuuihmistä. (Täsmätittelin löysin Sauraman kritiikisrä.)