Agatha Christie: Kurpitsajuhla. WSOY, 1995. 227 s.
Agatha Christien Kurpitsajuhla ei sinänsä ole mikään mainitsemisen arvoinen dekkari. Se edustaa tekijänsä tusinatuotantoa. Viaton palapeli täydentyy, mutta ei koskaan saavuta jännityksen tihentymää, joka saisi sydämen hakkaamaan ja lukemaan vimmaisesti.
Hauska kuriositeetti kirjassa on Agatha Christien alter egoksi tulkittava dekkarikirjailijatar, jonka kirjoissa sanotaan esiintyvän suomalaisen salapoliisin. Tässä teoksessa taas vyyhteä purkaa belgialainen maahanmuuttaja Hercule Poirot.
Kaikki alkaa lapsenmurhasta kotipippaloissa, seutukunnan menneisyys valottuu vähitellen ja tapahtumat asettuvat uomiinsa. Poirot päättelee syyllisen, joka on lähempänä kuin lukija arvaakaan.
Henkilöhahmot eivät ole uskottavia. Ne ovat suttuisia tuhruja, jotka liihottavat liikaa mielikuvitusmaailmassa vailla riittävää kosketuspintaa arkitodellisuuteen. Toki vaikutelmia on imetty omasta ajastaan - liioitellusti.
Dekkari soveltunee pienemmillekin lukutoukille. Se kalpenee esimerkiksi ruotsalaisten rikoskirjailijoiden raakuuksille kuin yö päivälle. Keveää kamaa pyhäpäivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti