keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Helsingin pitäjä. Helsinge. 2014

Helsingin pitäjä. Helsinge. 2014. Vantaa kaupunkina 40 vuotta. Helsingin pitäjä 50 vuotta. Vantaa-Seura-Vandsällskapet ry, 2013. 272 s.

Vantaanseutua on asutettu tiiviisti tuhansia vuosia, mutta äkkikasvu on tapahtunut vasta sotien jälkeisinä vuosikymmeninä lähinnä pääradan varrelle. Vantaa on ollut iso kunta, mutta siitä on revitty osia eri suunnista. Lähinnä Helsinkiin. Muotoutuneet keskusalueet ovat siirtyneet kuntarajojen toiselle puolen. Ehkä juuri siksi; nopean kaupungistumisen ja selkeän keskuksen puutteessa, on vantaalainen identiteetti hivenen hukassa.

Asiaa ei helpota se, että uusille kaupunkilaisille ei ole yhteistä tarinaa kerrottavana ja näytettävänä. Vantaalta puuttuu kaupunginmuseo missä uudet asukkaat ja turistit voisivat perusnäyttelyn kautta saada juuret Vantaalle ja kokea kuuluvansa johonkin historialliseen yhteyteen. Olemassa ei ole myöskään kunnollista filmiä Vantaasta.

Vantaalaiset koostuvat huomattavalta osin muualta muuttaneista, lähinnä omiin lähiöihinsä jumittuneista yksilöistä ja yhteisöistä, joilla on keskenään vähän yhteistä tekemistä ja kosketusta. Itä- ja Länsi-Vantaa ovat omat maailmansa  kuten myös jokainen lähiönsä suhteessa toisiinsa. Tikkurila ja Myyrmäki ovat kaksi alueellista keskusta, joista Tikkurilaan tällä hetkellä oikeasti panostetaan paljon ja se on muovautumassa todelliseksi keskukseksi Vantaalle lähivuosina.

Yhtenä vantaalaisen identiteetin luojana on ja on ollut Vantaa-Seuran vuosikirja. Se on sikermä kaikenlaisia ja tasoisia kirjoituksia aiheista, jotka tavalla tai toisella ovat sidoksissa Vantaaseen. Historiallisen materiaalin osuus on aina huomattava. Siitä on turvonnut 50 vuoden aikana lehdestä paksu kirja.

Vuoden 2014 kirja käynnistyy Jukka Hakon pikakelauksella Vantaan historiaan. Kiintoisaa toki sekin, mutta heti seuraava, runsaskuvituksinen Lauri Leppäsen artikkeli vantaalaisista työpaikoista on kiehtovaa luettavaa. Muutos on ollut huikeaa viimeisten vuosikymmenten aikana. Maisemat ovat muuttuneet ja teollisuus ja muut elinkeinot siirtyneet ja väistyneet. Suurpellot on pirsottu talojen pihoiksi. Tikkurilan tiivis teollisuus on osin säilynyt, osin hävinnyt. Hieman samaa aihetta sivuaa Jukka Kullberg artikkelissaan Vantaan kasvun vuosikymmenistä. Sen ilmakuvat ovat hätkähdyttäviä.

Toisessa pidemmässä artikkelissaan Jukka Hako perehdyttää lukijan Helsingin pitäjä-vuosikirjan historiaan.

Huikean jännä artikkeli kirjassa on myös Vernissatehtaan historiasta ja kadonneista ammateista.

Ei kommentteja: