Taina Sampakoski: Ikoni. Tammi 2006. 236 s.
Viime vuoden Finlandia-ehdokas on koskettava kuvaus kolmen kohtalon kietoutumisesta yhteen itäsuomalaisessa pikkukaupungissa. Uskonnollisuus, riutuva rakkaus ja epätietoisuus tulevasta höystyvät kiehtovalla tavalla slaavilaisuuden säestämänä.
Elämää myllertävä taulu on klassinen aihelma venäläisessä kulttuuriperinnössä, raamatulliset poiminnat samoin. Sampakoski jättääkin lukijalle selviä viitteitä omista lukuelämyksistään sekoittaen niistä samalla toimivan tarinan.
Päähenkilöitä on kolme; Nikolai, nuori kahden naisen loukkuun ajautuva päättämätön mies, Sonja, nuori ikonimaalari ja Laura, Nikolain vaimoke. Heidän elämänsä sotkeutuvat toisiinsa, sieluun tulleet haavat märkivät. Sonjan tunteistaan tuottamat ikonimaiset teokset herättävät Lauran mielenkiinnon, joka ostaa ne galleristin kautta yllättääkseen Nikolain, joka järkyttyy menneisyydestään kumpuavasta tuskasta ja kaipauksesta.
Oikeastaan ainoa, mikä häiritsee, on paikoin omituinen etäännytys. Nikolaita nimellä kuvattaessa onkin yllättäen seuraavassa lauseessa mies ja pian taas Nikolai. Lukija hätkähtää tästä olemattomasta haamupersoonasta.
Muuten saa reilusti olla ylpeä siitä, että ruotsinsuomalainen kirjallisuus kukkii ja kukoistaa sampakoskia, jotka päihittävät kepeästi itänaapurin kynäilijät. Missä määrin suomenvenäläisten olojen kuvaus peilaa ruotsinsuomalaisia, jää itse kunkin pohdittavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti