George M. Fredrickson: Rasism. En historisk översikt. Historisk media 2003. 181 s.
Rasismi on 1800-luvun lopun ideologinen ilmiö, väittää yhdysvaltalainen historianprofessori George M. Fredrickson kirjassaan. Rasistisen ajattelun juuret ovat eurooppalaisessa kristillisyydessä, antisemitismissä, imperialismissa ja kolonialismissa. Hän vertaa prosessien kulkua Yhdysvalloissa, Saksassa ja Etelä-Afrikassa. Ainoastaan näissä maissa pääsivät avoimen rasistiset hallinnot Fredricksonin mukaan valtaan ja säätämään eri kansanryhmiä sortavia lakeja.
Fredrickson lähtee 1300-luvun hirmuisen ruton jälkimainingeista. Euroopan väestöstä menehtyi suuri osa, erittäin pahoin rutto koetteli muun muassa Suomea ja Norjaa. Esimerkiksi Norjan talous romahti valtaosan väestöstä kuoltua ja maa joutui tanskalaisten alaisuuteen ja yhteiskuntakehitys taantui eikä toipunut ennen vuosituhannen loppua (kts. Uhlin 2006, Jonsson red.). Joka tapauksessa rutosta syytettiin juutalaisia, jotka muka myrkyttivät kaivoja. Heitä epäiltiin myös rituaalisista lapsimurhista ja heille sysättiin vastuu Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Antisemitistinen ajattelu juurtui syvälle keskieurooppalaiseen henkiseen ilmastoon ja sai vettä myllyynsä 1800-luvun taloudellisen myllerryksen seurauksena.
Fredricksonin mukaan afrikkalaisten orjuuttaminen ja rahtaus plantaaseille Amerikkaan ei alun perin ollut rasistista. Sitä siivitti lähinnä taloudellinen voitontavoittelu. Orjuuttaminen ei ole ollut eurooppalaisille tai muillekaan epätavanomaista. Löytöretkien seurauksena eurooppalaiset kuitenkin pääsivät Länsi-Afrikassa tuottoisille apajille. Euroopasta oli vaikea saada lisää orjuutettavaa työvoimaa. Myöskin kristinuskon leviäminen johti ristiriitaan: ihmisten välistä tasa-arvoisuutta julistava uskonto ei oikeuttanut toisen kristityn alistamista. Lisäksi Länsi-Afrikassa orjakauppa ja talous kukoisti. Eurooppalaisten ei tarvinnut itse jahdata orjia: sen tekivät heidän puolestaan paikalliset mahtihahmot ja kauppiaat.
Orjuuttaminen herätti kuitenkin huonoa omaatuntoa monissa. Tarvittiin selityksiä miksi toista ihmistä sai alistaa. Mustien katsottiin olevan eri ihmislajia tai alempaa rotua. Tukea saatiin ja haettiin raamatusta.
Tämä epäinhmillistäminen mahdollisti värillisten kansalaisoikeuksien riistämisen ja halventavan suhtautumisen. Järjestäytyneeksi tämä muodostui silti vasta 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Juutalaisviha sai äärimmäiset muotonsa natsien noustua 1930-luvulla Saksassa valtaan. Etelä-Afrikassa apartheidi alkoi vasta 1948 nationalistipuolueen saatua maassa vallan.
Neuvostoliiton uhka, koloanialismin purkautuminen ja modernisaatio pistivät Yhdysvallat kylmässä sodassa ahtaalle. Mustien kansalaisoikeusliike raivosi epäoikeuksia kohtaan. Kotirintaman tuen varmistamiseksi maan oli taivuttava ja myönnettävä myös värilliset ihmisiksi. Täten myös he saivat samat liberaalit demokraattiset oikeudet kuin valkoinen vähemmistö jo itsenäistyessä.
Mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää luettavaa etenkin jokaiselle antirasistille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti