maanantai 2. huhtikuuta 2007

Leif Jonsson (red.): Kommunledning och samhällsutveckling

Leif Jonsson (red.): Kommunledning och samhällsutveckling. Studentlitteratur 2006. 352 s.

Studentlitteraturin kirjojen tasot vaihtelevat rajusti. Tällä kertaa vaskooli huuhtoi kuitenkin esiin kultaa. Kommunledning och samhällsutveckling –antologia on riemastuttavan monitahoinen opus, jota voi lähestyä usealta kantilta.
Talous- ja sosiaalihistoriallisesti teoksen anti on rikasta. Olen pitkään kaivannut syventävää opusta siihen miten kuntien rooli on kehittynyt ja miten se on muuttunut Ruotsissa. Tässä se lopulta sitten on!
Kunta on mittava taloudellinen toimija Ruotsissa, jolla on valtiotakin pidemmät historialliset juuret, silti Ruotsi on ollut hyvin keskusjohtoinen maa, jossa valtio on ollut voimatekijä.
1930- ja 1970-lukujen välisenä aikana keskusjohtoinen suunnitelmatalousajattelu jylläsi poliittisissa piireissä. Kunnat nähtiin valtion päätösten toimeenpanevana elimenä, ei itsenäisinä yksiköinä.
1960- ja 1970-luvulla kuntia pistettiin yhteen rivakasti, ja niiden taloudellinen valta kasvoi.
Palveluiden tuottajana kuntien rooli on korostunut 1990-luvun jälkeen. Valtio säästi sysäämällä vastuuta kunnille. Myös liiketaloudellinen ajattelu tuli kuntiin 1990-luvulla ja toiminnat organisoitiin uudelleen. Yhtiöittämiset ja ulkoistamiset olivat nykyaikaa. Sanastoa myöten toimintamallit ja tavoitteet lainattiin liike-elämästä. Moni sai kenkää.
Kuntajohtajissa eniten närästystä herätti Perssonin kaudella tämän halu vahvistaa keskusjohtoista kansallisvaltiota.
Ehkä mielenkiintoisin antologian artikkeleistä on silti Åke Uhlinin käsialaa. Siinä annetaan historialliset kehykset pohjoismaisella tasolla yhteiskuntakehitykseen ja kuntien ja valtion väliseen ristiriitaan.
Se mitä tästä laajasta antologiasta jäi eniten kaipaamaan oli paikallismedian ja kunnan suhde. Kuntapolitiikan tiedonvälittäjinä paikallismedia on elintärkeä. Tällä hetkellä suunta on huolestuttava: yhä vähemmän paikallismedia kiinnittää huomioita kuntapolitiikkaan. Uutiset ovat yksinkertaistuksia ja päätöksiä. Demokratian kannalta tämä on vaarallista. Toimittajat entistä harvemmin kykenevät näkemään prosesseja ja käsittelemään niitä, ja uutisoimaan niistä. Ehkä myös siksi tämän antologian toivoisi kuluvan monen toimittajan tai toimittajaksi aikovan käsissä.
Kirjan ongelma on myös, että artikkelit jäävät paikoin lyhyiksi. Monista niistä olisi voinut lukea kokonaisen kirjan verran!

Ei kommentteja: